Osa 1.
2. lukuvuosi
Toinen lukuvuosi alkoi suurella innolla.
En todellakaan enää muista, alkoiko se lukiolla vai ammattikoulun opinnoilla, mutta sen muistan, että olin kovin innokas. Kesällä minulla oli ollut muutamia vastoinkäymisiä ja uskoin, että koulun alkaessa voisi niille kääntää selkänsä.
Alkuvuosi lähtikin ihan hyvin kulkemaan, opinnot rullasivat, kokeista tuli 2 & 3 ja lukion puolella suoritin ihan keskiverrosti 7-9 tasolla.
Lukujärjestykseen kuului varsanopetusta sekä ajoa Jokimaalla. Oli todella hienoa päästä ajamaan aikuisilla hevosilla hiittiä, vähän nuoremmilla rataa kiertävää lenkkiä ja myös opettaa niitä vuotiaita Kemppivarsoja. Muiden opintojen ohella se oli oikein piristävää ja vaihtelevaa touhua. Myös toisen vuoden Jokimaan talliviikko jäi hyvin mieleen hauskana ja helppona viikkona.
Suuria asioita toisena vuonna, jotka ovat painuneet mieleen (2010):
* 3kk:n mittainen työssäoppiminen, jonka suoritin Takkulan Ratsastuskoululla
* 3kk:n mittainen työssäoppiminen, jonka suoritin Takkulan Ratsastuskoululla
* Tapaturmat
* Varsanopetus & Jokimaa
* Koulumenestys
* Koulumenestys
Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan suosinut minua millään tavoin, kesän ongelmat jatkuivat moninkertaisina syksyn tullen.
Jokimaalla ehdin teloa sormeni, jättämällä sen erään suokkiputen poskihampaiden väliin, kynsi vammautui mutta ei irronnut... Ilkeälle tuntui ja ilkeälle näytti.
Nykyisin varon tarkasti mihin asti kielen perässä kättäni vien, jos tarkoituksena on laittaa kieliside hevoselle. Tämä nuori siis tosiaan vängersi kielellään jonkin verran ja kielisiteen laittaminen oli aina pieni tahtojen taisto.
Nykyisin varon tarkasti mihin asti kielen perässä kättäni vien, jos tarkoituksena on laittaa kieliside hevoselle. Tämä nuori siis tosiaan vängersi kielellään jonkin verran ja kielisiteen laittaminen oli aina pieni tahtojen taisto.
Työharjoittelu oli todella raskas, 12 tuntisia päiviä varsin lyhyillä tauoilla ja puolikuntoisena. Puolet harjoittelusta olin jollain tavalla kipeä, sain allergisia reaktioita tallin kuivasta heinästä ja mökissä, jossa asuin, en meinannut saada henkeä (luultavasti homeallergiaa tai kosteusesta ja vedosta johtuvaa tm).
Sairasloman aikana ehdin parannella itseni hyvin. Tämän jälkeen paluu töihin ei tietenkään tuntunut houkuttelevalta, mutta takaisin menin ja varovaisesti aloittelin työt uudelleen.
Ei aikaakaan kun leikattu vaiva uusi ja uusi taas. Lääkärit määräsivät antibiootteja jatkuvalla syötöllä ja oireilin jo niistäkin...
Kun harjoittelu loppui, tuli taas aika palata lukion penkille ja tiedostaa, että joulu, uusivuosi sekä vanhojen tanssit alkoivat lähestyä.
Ei aikaakaan kun leikattu vaiva uusi ja uusi taas. Lääkärit määräsivät antibiootteja jatkuvalla syötöllä ja oireilin jo niistäkin...
Kun harjoittelu loppui, tuli taas aika palata lukion penkille ja tiedostaa, että joulu, uusivuosi sekä vanhojen tanssit alkoivat lähestyä.
Löysimme minulle hienon mekon, Joulu ja uusivuosi molemmat menivät mukavasti. Leikattu vaiva ei haitannut pahasti ja taas löysin sen pienen toivon pilkahduksen "kyllä ensi vuosi -11 on parempi".
Vaan ei ollut, heti tammikuussa jouduin uuteen leikkaukseen. Vain muutamia viikkoja ennen vanhojen tansseja. Olin paniikissa ja turhautunut, sillä minulta kiellettiin kaikki muu paitsi makaaminen. No, olihan minulla nyrkin kokoinen avohaava paranneltavana. Monet illat ehdin itkeä, ettei tästä tule yhtään mitään.
Päivittäin ajettiin haavanhoitoon kaupunkiin. Saamani hoito oli hyvää, mutta mikään ei silti korvannut menetettyjä tunteja koulussa kavereiden parissa tai niitä kaikkia kipuja, joita jouduin kestämään.
Paranemisprosessi kesti puoli vuotta. Sen aikana ehdin kyllä palata koulullekin ja pääsin tanssimaan vanhat! Haavanhoidossa avusti Jenna sekä koulun terveydenhoitaja. Useamman jakson opinnot suoritin itsenäisesti tenttimällä ja välistä jääneitä ratsastustunteja sain korvattua ratsastuspäiväkirjalla, kunhan sain lääkärilta luvan taas kiivetä hevosen selkään.
2011 vuosi alkoi hieman paremmin, minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä työssäoppimaan Amerikkaan. Otin mahdollisuuden vastaan, vaikka täysin kunnossa en vielä ollutkaan.
Ja onneksi niin, sillä siitä 3 kuukaudesta Kentuckyssa muodoistui yksi elämäni parhaista kokemuksista.
2011 vuosi alkoi hieman paremmin, minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä työssäoppimaan Amerikkaan. Otin mahdollisuuden vastaan, vaikka täysin kunnossa en vielä ollutkaan.
Ja onneksi niin, sillä siitä 3 kuukaudesta Kentuckyssa muodoistui yksi elämäni parhaista kokemuksista.
Vuoden antibiootin syöminen, leikkaukset ja toipumiset kaikki korvautuivat sillä hienolla kolmella kuukaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti